Olin viikonloppuna alustamassa Nufit-filosofiatapahtumassa. Kuten usein, vapaa keskustelu sivusi mainonnan ja markkinoinnin oikeutusta: lisääkö mainonta tarpeita, kuinka paljon mainonta saakaan luvata?
Mitään kategoriaa ei mielestäni kannata kumota, jos jokin sen edustaja ei miellytä. Metsä ei ole paha, jos siellä on muutama laho puu. Asioista suuri osa on huonoa: taiteessa, ppt-esityksissä, blogauksissa tai vaikkapa johtamisessa. Mutta se on mielenkiintoista, miksi mainontaa tarkastellaan usein juuri negaation kautta?
