Eri taidemuotoja ja taiteilijoita tarkastellessa ei voi olla huomioimatta niiden suhdetta ympäröivään yhteiskuntaan. Teatteri-ihmiset ovat jotenkin väkisinkin vasemmalle kallellaan – ajaako yleisömassan keskiprofiili kosiskelemaan hieman alempia sosiaaliluokkia?
Kuvataide on siinä mielessä mielenkiintoinen taidemuoto, että potentiaaliset ostajat ovat pääsääntöisesti äveriäitä ihmisiä. Kuvataiteilijat itse toisaalta ovat tottuneet elämässään niukkaan elämään. On hauska seurata ja ihailla muutamia menestyjiä tässä ääripäiden lajissa; kuinka elää samanaikaisesti niukkuuden ja überluksuksen paralleeleissa.
Rosa Liksomin haastattelu HS:n Kuukausiliitteessä on mainio esimerkki tästä. Kysymys on itsekurista ja asenteesta.
