Emersonin Esseissä filosofi tiivistää todellisuuden peruselementeiksi levon ja liikkeen. Levolla tarkoitetaan koisaamisen lisäksi ennen kaikkea palattavuutta, tunnistettavuutta ja identiteettiä. Liike merkitsee muutosta ja tapahtumaa.

Rupesin miettimään, mikä näitä elementtejä voisi yhdistää. Onko kasvu yhteinen nimittäjä? Ilman lepoa ja palautumista itseensä ei ole kasvua. Kasvua ei toisaalta ole, ellei hylkää itseänsä ja altista uudelle – liikkeelle.

Kävin eilen taidemaalari Henry Wuorila-Stenbergin työhuoneella. En ollut ennen tarkemmin tiennytkään, kuinka galleristit hinnoittelevat taiteilijoiden työt. Se perustuu senttimetreihin ja kertoimiin.

Eli mikäli maalaus on vaikkapa 200x170 cm, niin ynnätään mitat yhteen: 200+170=370. Tämän jälkeen luku käsitellään kertoimen läpi, jolloin esimerkiksi kertoimella 43 lopputulema teoksen hinnaksi on 15 910 euroa.

Kaikki huutavat hyvän palvelun perään. Se on turhaa. Ihmiset unohtavat, että palvelu on suhde. Toisin sanoen F2F-palvelulaadusta on puolet asiakkaan vastuulla.

Itselläni on vuosia (aina kun jaksaa) ollut harrastus “kassasta ihmiseksi”. Kun kohtelee ystävällisesti ja kehuu tiskillä toista, niin tapahtuu ihme. Rupeat saamaan hyvää palvelua. Palvelua ei saada. Palvelua tehdään.

Täytyy kyllä sanoa, että David Rockin kaikki neurotieteitä popularisoivat teokset ovat erittäin hyvin kirjoitettuja. Joka sivulta löytyy havainnollisia esimerkkejä, mm. W. Timothy Gallweyn metodi, kuinka hän opettaa pelaamaan kenet tahansa tennistä 30 minuutissa.

Ihmisen suoritustaso on yhtä kuin ihmisen potentiaalista vähennetyt häiriöt. Häiriöitä ovat itsekritiikki, epäonnistumisen pelko ja tietenkin keskittymisen puute. Yksinkertaista!

Luovuus on oppimista. Intuitio ja erehdys ovat luovuuden ainesosat. Intuitio on itsensä likoon laittamista ja antamista. Erehdys on itsestään ja motiiveista täydellistä luopumista. Anna maailmalle kaikki henkilökohtaisesti, älä ota itseesi mitään.

Miksi suomalaiselle maailma on kohtalo ja ruotsalaiselle mahdollisuus? Miksi ero maailmankatsomuksessa on niin valtava? Vai onko?

Ajatelkaamme hetki elämää seinänä, jonka toisella puolella lukee kannustavasti miksei :) ja toisella puolella miksi ei :(. Erohan on oikeastaan jossakin kohtaa vain kaksi astetta 360 asteesta. Pienellä sijainnin muutoksella vain toinen puoli on mahdollista lukea.

Luen David Rockin ratkaisukeskeisestä valmennuksesta kertovaa kirjaa Quiet Leadership. Rock hyödyntää viimeisimpiä löydöksiä neurotieteistä. Keskeistä kaikessa on energian resursointi tulevaan ja rakentavaan, ei menneessä tapahtuneisiin ongelmiin; niitä kun ei voi muuttaa.

Mielenkiintoisen näkökulman ratkaisukeskeiseen filosofiaan tuo Rockin näkemys, kun tarkastellaan kieltä ja kysymyksiä. Kysymyssana miksi johtaa aina menneeseen. Siksi se pitää korvata sanoilla miten ja mitä. Älä siis ole miksipirkka.

Laatikoita penkoessani törmäsin viritelmään. Pari vuotta sitten intoilin Mujin innovatiivisesta kalenterista. Koska tuote oli loppuunmyyty, touhusin itselleni sellaisen.

Nyt jälkikäteen muistellessa täytyy myöntää, että olipahan hankala kalenteri käyttää. Lieneekö tämä osasyy, miksi kalenteri tosiaan oli loppuunmyyty? Samaan syssyyn olin vielä tehnyt ammatillisen harha-askeleen, mikä ahdisti kovasti. Meni ihan sekoiluksi.

Olen kirjoittanut aiemminkin tästä, kuinka ihmisen luonne ja säteilyn kauneus riippuvat paljolti hänen minäkuvastaan: mikä on hänen etäisyytensä itseensä? Voidaan puhua ironiasta, introspektiosta tms.

Filosofinen ja valmentava kirjallisuus kannustaa nimenomaan etäisyyteen. Ongelma vain on, että se ensimmäinen askel on aina taka-askel. Ihminen tarkkailee tuolloin yksittäistä tekoansa: tuleeko uni, saanko tämän nieltyä tai sanonko kohta jotakin väärin? Ja sillä hetkellä kaikki alkaa mennä pieleen.

Ihmisen ei juurikaan pidä siis miettiä tekoaan. Pitää jaksaa talsia niin etäälle, että voi tarkastella tekojaan jatkumona eli toimintana. Ja sille matkalle pitää varata energiaa: ruokaa ja unta.

Ihmiset ja organisaatiot haaveilevat muutoksesta. Nimenomaan haaveilevat. Ajattelulla ei mitään muuteta. Se on nimittäin mahdotonta. Ajattelu on arvotonta.

Ainoastaan muuttamalla pohjan perusteita voidaan muuttaa positiota. Tämä tarkoittaa konkretiaa: puuttumalla voimakkaasti fyysisiin ja sosiaalisiin rutiineihin. Ketterän markkinoinnin idea piilee juuri tässä.

Ajattele tuttaviasi. Ja ajattele heistä sellaisia, jotka ovat saaneet aikaan merkittävän elämänmuutoksen: vaihtaneet ammattia, käyttäytymistään, strategiaansa tms. pysyvästi.

Oma empiirinen havaintoni on, että voimakasluonteiset ihmiset kykenevät harvoin muuttumaan. Heidän luonteensa on samanaikaisesti vahvuus ja häkki.

Elämän suurimpia kysymyksiä on suunnitelman ja sattuman välisen kitkapinnan hallinta.

Kirjoittamista ja ilmaisua voi verrata kameran sulkimeen. Tiedätte sen linssin ja filmin välissä olevan aukon, jonka suuruutta voi säädellä. Ihminen kun tahtoo olla turhan lavea ja vaihteleva kirjoittamisissaan, ts. tylsä ja mielenkiinnoton.

Mitä tapahtuu, jos tiivistää aukkoaan, eli rajoittaa tyyliään? Mutta antaa aiheestä tietämisen näkyä. Syntyy briljantintarkkaa ilmaisua, joka ei ole enää pieni räpsy maailmasta. Tämän vuoksi hyvää tekstiä on aina ilo lukea.

Ihmisen suhde itseensä ja odotuksiinsa paljastaa luonteen. Luonne määrittää kohtalon. Kuka tällä hetkellä olet?