Ystäviä ei pelkästään ole. Niitä voi tehdä. Vähän sama kuin rakastaminen on ensisijaisesti verbi, mikä tahtoo meiltä ihmisiltä unohtua.

Ja ystävyyksiä voi ja pitää muotoilla. Minulla on muutamia ystävyyksiä, jotka vaativat liki viikoittaista huolenpitoa, osaan riittää kuukausitaso, muutamia näen vain kerran pari vuodessa, jotkin ystävyydet kuuluu kohdata vain neljän vuoden välein.

Tiedätte, kuinka tutkijan on vältettävä, ettei tutkimus manipuloi todellisuutta. Muutoin tieto on ei ole pätevää.

Toimiiko tämä myös päinvastoin? Eli todellisuus ei saa manipuloida tutkijaansa (ihmistä yleisemmin). Olemme nopeasti vapaata tahtoa koskevien kysymysten äärellä.

On kolmea valuuttaa: rahaa, aikaa ja mainetta. Niillä kolmella pitäisi markkinoinnissa pärjätä ja sitä mainetta rakentaa. Markkinoijat menevät siihen vipuun, että yrittävät selvitä mahdollisimman vähällä vaivalla ja maksaa itsensä pois. Ongelma vain on, että nykymaailmassa kaikilla on jo paljon rahaa. Rahalla ei ole siis juurikaan mitään erottautumisarvoa.

Aikaa sen sijaan ei ihmisillä tunnu olevan (mikä sinänsä on kummallista, kun eihän ajassa ole kysymys muusta kuin elämänhallinnasta). Eli jos näet paljon jonkin eteen vaivaa, erottaudut melko helposti. Eikä se maksa muuta kuin aikaasi. Suurin osa markkinoijista on kuitenkin hyvinkin allergisia kaikelle toiminnalliselle markkinoinnille juuri tästä syystä. Lopputuloksena on vanhemmat, jotka eivät leivo tai touhua myyjäisiin ikinä mitään vaan antavat rahatukon leirikassaan.

Olimme eilen Mikon kanssa kouluttautumassa Dipolissa Toyotan ketteriin menetelmiin Jeffrey K. Likerin johdolla. Alkupuoli luentopäivästä oli ihan ookoo, mutta päivä heikkeni koko ajan kalvojen huonouden kanssa rintarinnan.

Tein pyhän lupauksen, jonka olen jo kirjojen suhteen tehnyt: ime oppisi vain taitavilta tekijöiltä jatkossa. Älä teoreetikoilta. Teoreetikoilta puuttuu usein konteksti ja heillä on ensisijainen tarve luoda systeemi, jolla ei sinänsä ole koskaan mitään itseisarvoa.

Työtoverini kertoi pohtineensa, miksi elokuvissa pahat ovat aina mielenkiintoisempia. Paha voi vaihtaa strategiaansa jatkuvasti, hyvä kun joutuu olemaan periaatteilleen uskollinen. Pahuus on tietyllä tapaa täydellistä epäjohdonmukaisuutta – siis luottamattomuutta.

Paha on seuraamisen kannalta vaihtelempaa ja vikkelämpää, hyvyys kun on hidasta ja toisteista; tylsää.

Meistä kaikki ovat olleet tekemisissä demonisen ihmisen seurassa: puolisona, alaisena, työnantajana, sukulaisena… Ja tiedämme kuinka karismaattista pahuus voikaan olla kaikessa nurinkurisuudessaan. Miksi?

Pahuus on hyvyyden kanssa samansuuntainen: paha ihminen on karismaattinen, koska hän ei perusta olemistaan pätemiselle; hän ei välitä mitä muut hänestä ajattelevat spontaaneissa tilanteissa. Ja moni paha saattaa olla tämän päälle vielä pelkäämätön. Tästä yhtälöstä tulee niin kummallinen lopputulos (vaikka se olisi väärä), että kyllä siinä mielenkiinto herää, että mikäs heppu tämä oikein onkaan.

Emersonin Esseissä filosofi tiivistää todellisuuden peruselementeiksi levon ja liikkeen. Levolla tarkoitetaan koisaamisen lisäksi ennen kaikkea palattavuutta, tunnistettavuutta ja identiteettiä. Liike merkitsee muutosta ja tapahtumaa.

Rupesin miettimään, mikä näitä elementtejä voisi yhdistää. Onko kasvu yhteinen nimittäjä? Ilman lepoa ja palautumista itseensä ei ole kasvua. Kasvua ei toisaalta ole, ellei hylkää itseänsä ja altista uudelle – liikkeelle.

Kävin eilen taidemaalari Henry Wuorila-Stenbergin työhuoneella. En ollut ennen tarkemmin tiennytkään, kuinka galleristit hinnoittelevat taiteilijoiden työt. Se perustuu senttimetreihin ja kertoimiin.

Eli mikäli maalaus on vaikkapa 200x170 cm, niin ynnätään mitat yhteen: 200+170=370. Tämän jälkeen luku käsitellään kertoimen läpi, jolloin esimerkiksi kertoimella 43 lopputulema teoksen hinnaksi on 15 910 euroa.

Kaikki huutavat hyvän palvelun perään. Se on turhaa. Ihmiset unohtavat, että palvelu on suhde. Toisin sanoen F2F-palvelulaadusta on puolet asiakkaan vastuulla.

Itselläni on vuosia (aina kun jaksaa) ollut harrastus “kassasta ihmiseksi”. Kun kohtelee ystävällisesti ja kehuu tiskillä toista, niin tapahtuu ihme. Rupeat saamaan hyvää palvelua. Palvelua ei saada. Palvelua tehdään.

Täytyy kyllä sanoa, että David Rockin kaikki neurotieteitä popularisoivat teokset ovat erittäin hyvin kirjoitettuja. Joka sivulta löytyy havainnollisia esimerkkejä, mm. W. Timothy Gallweyn metodi, kuinka hän opettaa pelaamaan kenet tahansa tennistä 30 minuutissa.

Ihmisen suoritustaso on yhtä kuin ihmisen potentiaalista vähennetyt häiriöt. Häiriöitä ovat itsekritiikki, epäonnistumisen pelko ja tietenkin keskittymisen puute. Yksinkertaista!

Luovuus on oppimista. Intuitio ja erehdys ovat luovuuden ainesosat. Intuitio on itsensä likoon laittamista ja antamista. Erehdys on itsestään ja motiiveista täydellistä luopumista. Anna maailmalle kaikki henkilökohtaisesti, älä ota itseesi mitään.

Miksi suomalaiselle maailma on kohtalo ja ruotsalaiselle mahdollisuus? Miksi ero maailmankatsomuksessa on niin valtava? Vai onko?

Ajatelkaamme hetki elämää seinänä, jonka toisella puolella lukee kannustavasti miksei :) ja toisella puolella miksi ei :(. Erohan on oikeastaan jossakin kohtaa vain kaksi astetta 360 asteesta. Pienellä sijainnin muutoksella vain toinen puoli on mahdollista lukea.